Rispektit Pertti Kurikan nimipäiville! Hoidetaan vammaisten oikeudet ja palvelut kuntoon!

Pertti Kurikan nimipäivien euroviisukarsintavoitto on upea asia. Jätkät on tullut nähtyä livenä pariinkin kertaan ja sekä Perttiin että Kariin tutustuttua Kallion kulmilla.

Yhtye ei ole mikään viisuja varten perustettu päiväperho tai levy-yhtiömogulien kaupallinen tuote vaan viitisen vuotta keikkaillut kunnon räkäinen punk-bändi, joka tekee biisit itse ja nauttii arvostusta punk-skenessä laidasta laitaan. Ja onhan PKN tehnyt ulkomaan kiertueenkin, ja dokumentti Kovasikajuttu on kerrassaan loistava.

Perusnillittäjänä nillitän kuitenkin muutamasta asiasta:

- On sääli, että jätkät joutuivat lauantaina vetämään singbackinä biisin - siis niin, että vain laulu tuli livenä. Esimerkiksi Pertin muikeat kitararevitykset biisin lopuksi näyttävät lähinnä huvittavilta kun lavalle kasatusta Marshall-pinosta ei kuulu pihahdustakaan.

VAADITAAN ETTÄ PKN SAA SOITTAA WIENISSÄ TÄYSIN LIVENÄ!

Siinä olisi autotune-taustanauhapelleille ihmettelemistä, kun kuulevat kerran elämässään livesoittoa!

- Lauma poliitikkoperskärpäsiäkin on nyt huomannut vammaisten olemassaolon ja että niillähän voi kerätä eduskuntavaaleissa irtopisteitä. Joukossa on samoja naamareita, jotka eduskunnassa tuskin korvaa lotkauttavat vammaisille - ellei ole tilaisuus "säästää" leikkaamalla heidän palvelujaan.

VAADITAAN ETTÄ NYT HOIDETTAISIIN KUNTOON YK:N VAMMAISTEN OIKEUKSIA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN RATIFIOINTI!

Toivon, että tästä "pikkuseikasta" nostavat ääntä kansainväliset mediat ja että Stubb tai joku muu poliittisen eliitin jäsen joutuu tätä kommentoimaan. Ymmärrän että seitsemän vuotta on poliitikolle lyhyt aika ryhtyä tuumasta toimeen, mutta pliis - edes tämän kerran?

- Kehitysvammaiset ovat nyt cool. Toivon, että vammaiset ovat cool myös silloin, kun heille ollaan rakentamassa asuntoja ja muita palveluja naapuriin. Toivon, että vammaiset ovat yhtä cool myös silloin kun mietitään, mitä palveluja missäkin tuotetaan ja miten. Toivon, että vammaiset ovat ihan yhtä cool silloin, kun päätetään, paljonko investoidaan rakentamisen esteettömyyteen. Ja on hienoa, että vammaiset ovat cool myös silloin, kun pohditaan, pitäisikö vammaisille tarjota parempia töitä ja maksaa työstä kunnon palkka.

Kuinka moni muuten muistaa, että vuosi sitten Pertti Kurikan nimipäivät keräsi nimiä aloitteeseen, jossa vastustettiin vammaispalvelujen kilpailutusta? Ilmeisesti yhtye eivätkä vammaiset olleet silloin cooleja, koska aloite sai vain reilut 5000 allekirjoitusta eikä näin ollen edennyt eduskuntakäsittelyyn. Muun muassa Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitea allekirjoitti kokouksessaan syksyllä 2013 aloitteen ja puolueemme aktiivit keräsivät siihen nimiä.

MITÄ JOS PISTETTÄISIIN ALOITE JA NIMIENKERUU UUDELLEEN KÄYNTIIN? JA OIKEASTI ALLEKIRJOITETTAISIIN SE?

Jos vammaiset ovat cool ja jokainen Pertti Kurikan nimipäiviä euroviisukarsinnoissa äänestänyt allekirjoittaa, niin aloite menee heittämällä eduskuntaan. Tässä on linkki alkuperäiseen aloitteeseen >>>

Perussuomalaiset: Timo Soinia palvova taitamattomien selkäänpuukottajien uskonlahko?

Selkäänpuukotusta, vallantavoittelua, kähmintää ja amatöörien toilailua – sellaista on toiminta perussuomalaisten kenttätasolla. Pohjois-Pohjanmaan PerusNaisten puheenjohtaja ja Oulun kaupungin varavaltuutettu Sirpa Ahola-Laurila ei pihistele kritiikissään.

Maanantaina julkaistussa kirjassaan Soinin kupla (Into) Ahola-Laurila ruotii jytkypuolueen toimintakulttuuria. Pätevää väkeä ajetaan sivuraiteelle ja valtaa annetaan puoluejohdon suosikeille. Kaiken yllä häärää puheenjohtaja Timo Soini, joka on kaiken arvostelun ja kritiikin yläpuolella. Ahola-Laurila vertaa perussuomalaisten kenttäväkeä pahimmillaan jopa uskonlahkoon: niin vankkumaton on luotto johtaja Soiniin.

Sirpa Ahola-Laurila kirjanjulkistamistilaisuudessa Helsingissä.

Kävin kirjan julkistamistilaisuudessa helsinkiläisessä Liberty or Death -ravintolassa.

Yhteiskunnallisesti aktiivinen Sirpa Ahola-Laurila lähti itse mukaan perussuomalaisiin tekemään uudenlaista politiikkaa. Pettymys oli suuri, kun naisille olikin puolueessa varattu vain kahvinkeittäjän rooli.

Paikallistasolla toiminta on välillä mitä sattuu: perussuomalaisten puoluesäännöistä ei piitata, yhdistyslainsäädännöstä puhumattakaan. Ahola-Laurilan mukaan kyse on usein puhtaasta taitamattomuudesta, mutta puolueen johto ei hänen mukaansa piittaa jäsenistönsä kouluttamisesta parempaan järjestötoimintaan.

Ahola-Laurila pitää kummallisena esimerkiksi sitä, että perussuomalaiset keskittää miljoonakaupalla puoluetukea ja jäsenmaksuja PerussuomalaistenTukisäätiölle, jota hallinnoivat salamyhkäisesti Soini ja vanhat SMP:n aikaiset puoluejyrät. Mitään laitonta järjestelyssä ei sinänsä ole, mutta sitä tuskin voi pitää erityisen eettisenä tai demokraattisena.

Eduskuntaryhmän suurimpana mokana Ahola-Laurila pitää viitasaarelaisen kohukansanedustaja Teuvo Hakkaraisen tekemää aloitetta, jossa nuoria olisi pakotettu palkattomaan työharjoitteluun Hakkaraisen omistamalle sahalle. Liki koko eduskuntaryhmä allekirjoitti Hakkaraisen käsittämättömän röyhkeän aloitteen – valtaosa edes sisältöä tuntematta, koska oli kuulemma tapana tukea puoluetoverin aloitteita. Ahola-Laurilan mukaan vastaavat hölmöydet vievät ”työväenpuolueen” viittaa havittelevalta puolueelta uskottavuutta raskaalla kädellä.

Samanlainen töppäys oli kaksi vuotta sitten puolueen mepin Sampo Terhon esittelemä ultrakapitalistinen talousohjelma, jossa kyykytettiin köyhiä oikein kunnolla. Puoluejohto ennätti irtisanoutumaan Terhon paperista, mutta Ahola-Laurilan mielestä tämänkaltainen tempoilu herättää enemmän ihmetystä kuin luottamusta puolueen toimintaan.

Kansanmieheksi profiloituneen Soinin kuuluisat letkautuksetkaan eivät ole spontaaneja tai kentältä poimittuja, vaan laskelmoitua mainosmies Jukka Jusulan tuottamaa täsmäviestintää, jolla rakennetaan brändiä nimeltä Timo Soini.

Puheenjohtaja Soini itse leimasi Ahola-Laurilan kirjan jo etukäteen mustamaalaamiseksi – kirjaa lukematta. Ahola-Laurila haluaa omien sanojensa mukaan vilpittömästi puhdistaa puolueen ilmapiiriä. Hän ei aio jättää perussuomalaisia vaan peräänkuuluttaa avointa keskustelua toimintakulttuurista ja sen epäkohdista.

Puoluejohto kuittaa perussuomalaisten ongelmat sillä, että puolueesta voi lähteä jos meno ei miellytä. On käsittämätöntä, jos ongelmista ei voi edes keskustella, ihmettelee Ahola-Laurila. Hänen mukaansa perussuomalaisten holtiton meno, epämääräisyys ja Soinin palvonta ajavat ihmisiä pois puolueesta ja syövät kannatusta. Tämä on näkynyt kaventuneena kannatuksena. Soinin kuplassa elävät persut eivät enää tämän kevään vaaleissa jytkyä toista.

Kuluttajakansalainen houkutellaan toimimaan valtaapitävien hyväksi

Mielipidemittausten mukaan suomalaiset kannattavat yhä laajaa pohjoismaista hyvinvointimallia. Esimerkiksi THL:n joulukuussa julkaisema tutkimus kertoo, että suomalaiset suosivat julkissektorivetoista hyvinvointivaltiota ja pitävät köyhien ja rikkaiden välistä kuilua liian suurena. Yksityisten palveluiden kannatus on jopa pudonnut viimeisen kymmenen vuoden aikana selvästi. Lähes 90 prosenttia suomalaisista pitää sosiaaliturvan tasoa sopivana tai liian matalana. Moni olisi valmis maksamaan mieluummin enemmän veroja kuin tinkimään julkisista palveluista ja tulonsiirroista.

Silti vaaliuurnilla suomalaiset vuosi toisensa jälkeen antavat äänensä puolueille, jotka tekevät heidän tahtonsa vastaista politiikkaa: leikkaavat julkisia palveluja ja tulonsiirtoja, yksityistävät yhteistä omaisuutta, keventävät veroja ja kasvattavat tuloeroja. Miten tätä ristiriitaa voisi ymmärtää?

Vuonna 2010 ilmestyneessä artikkelikokoelmassa Valta Suomessa pohditaan tätä ongelmaa. Suurin selittävä tekijä löytyy siitä, miten kansalaisuus, käsitys itsestämme on kehittynyt. Samalla puolueiden yhteiskunnallinen rooli on muuttunut.

Suomessa on 1980-luvun jälkeen voimistunut uudenlainen vallankäytön tapa. Taloutta on vapautettu kansallisesta sääntelystä. Prosessiin on liitetty joukko poliittisia ideoita, jotka ovat määritelleet uudelleen kansallisvaltion ja kansalaisen tehtäviä. On synnytetty taloudellisen globalisaation arkijärki, joka määrittää sitä mikä on järkevää ja toivottavaa.

Nyky-Suomesta on tehty valmentajavaltio, jonka keskeiset ideat ovat tulleet yrityselämästä. Markkinamekanismi, kilpailu, tehokkuus, innovaatioiden ja kasvun korostaminen, uudet teknologiat sekä kansalaisten ymmärtäminen asiakkaina ovat murentaneet perinteistä hyvinvointivaltiota.

Kilpailu ja kilpailukyky ovat nykyjärjestelmämme avainsanoja. Kilpailu on yksilöllisyyden tae ja osa demokratiaa. Sen vuoksi kilpailun rajoittaminen ja kilpailulogiikan haastaminen esimerkiksi solidaarisuudella tai jakamisella tulkitaan helposti loukkauksina koko kansanvaltaa vastaan.

Kansalainen ja kuluttaja muodostavat nykymodernissa yhteiskunnassa uuden sekasikiön, kuluttajakansalaisen, joka on yrityksen kaltainen, erilaisten panostusten riskejä ja tuottomahdollisuuksia laskelmoiva yksikkö. Ihminen on ennen kaikkea homo economicus, taloudellinen ihminen, oman itsensä yrittäjä.

Ristiriitaista on, että uusliberaali kuluttajakansalaisuus korostaa voimaantumista ja aktiivista toimijuutta – mutta vain tietyissä raameissa, jotka määrittävät kapitalistiset markkinat ja kilpailu. Tämä edustaa uudenlaista alistamisen muotoa, jossa hallitsevassa asemassa olevat esittävät oman etunsa yleisiksi eduiksi ja houkuttelevat hallitut toimimaan valtaapitävien hyväksi. Tämä toistuu myös vaaleissa, kun kansa äänestää ”oikein” – uusintaa itsensä kuluttajakansalaisena ja samalla koko järjestelmän.

Muutos voi tulla vain vallitsevan logiikan ulkopuolelta – haastamalla arkijärki ja yleisesti hyväksytyt totuudet ja itsestään selvyydet.

Maksuhäiriömerkintä tekee ihmisestä lainsuojattoman

Suomessa on satojatuhansia maksuhäiriömerkinnän omaavia kansalaisia. Nämä ihmiset ovat joutuneet tilanteeseen monista eri syistä, usein tahtomattaan. Monet heistä maksavat ulosoton kautta velkojaan, mutta tämä sinänsä oikeutettu menettely ei suinkaan vielä riitä. On kehitetty mitä moninaisimpia suoranaisia rangaistuksia, joilla näitä ahdingossa olevia kansalaisia piinataan.

Maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa muun muassa asunnon, työpaikan, pankkitilin ja vakuutusten saamista. Myös ulosoton niin sanottu suojaraja eli rahamäärä, joka velalliselle jää käytettäväksi välttämättömiin menoihin kuukaudessa, on Suomessa kohtuuttoman alhainen.

Maksuhäiriömerkintä voi olla voimassa jopa 18-23 vuotta, pitempään kuin Suomessa elinkautisvanki istuu tuomiotaan. Nykyinen systeemi voi pahimmassa tapauksessa rampauttaa velallisen koko elämän.

Maksuhäiriöisten tilanne pitää ottaa esille, kun seuraavan hallituksen ohjelmasta neuvotellaan. On pohdittava erilaisia keinoja, miten ylivelkaantuneiden asemaa voidaan kohentaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on mahdollista tehdä niin sanottu henkilökohtainen konkurssi, jossa velat voi saada anteeksi kolmessa vuodessa.

Perussuomalaisten rasistinen maahanmuuttopolitiikka polkee ihmisoikeuksia ja perustuslakia

Rasismi tuli osaksi suomalaista päivänpolitiikkaa eduskuntavaalien alla 1991. Samoihin aikoihin Suomi oli sukeltamassa lamaan ja maahan saapui parisen tuhatta pakolaista Somaliasta. Pirkanmaalainen poliisi Sulo Aittoniemi nousi SMP:n listoilta kansanedustajaksi avoimen maahanmuuttovastaisilla ja rasistisilla kannanotoilla.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa SMP oli historiaa. Sen työtä jatkoi Timo Soinin johtama perussuomalaiset, jonka ääniharava, nyrkkeilijä ja televisiopainija Tony Halme teki räikeän rasistista kampanjaa. Näihin aikoihin Soini selvästi aisti maahanmuuttovastaisten ja rasististen piirien potentiaalin – saihan Halme yli 16 000 ääntä, pääasiassa itäisestä Helsingistä.

Siitä asti Soini on hyväksynyt perussuomalaisten riveissä avoimen rasistisilla ja äärioikeistolaisilla tunnuksilla ratsastavaa väkeä. Varsinainen läpimurto tapahtui viime vaaleissa, kun eduskuntaan nousi Jussi Halla-ahon vanavedessä useita esimerkiksi äärioikeistolaisen Suomen Sisun jäseniä ja sympatisoijaa. Homma-foorumin rasistit saivat salonkikelpoisen edustuksen maamme korkeimpaan päättävään elimeen.

Soini on operoinut rasismilla taitavasti kaksilla korteilla. Toisaalta Soini on irtisanoutunut suorasta rasismista ja pyrkinyt vähättelemään ja pehmentämään julkisuuteen nousseita pahimpia ylilyöntejä. Toisaalta Soini antaa tietyissä kysymyksissä rasisteille vapaat kädet. Soini on kunnon populistina pyrkinyt miellyttämään useita leirejä eikä polttamaan siltoja mihinkään suuntaan (samaa taktiikkaa Soini käyttää rasismin ohella muun muassa EU-politiikassaan).

Kun perussuomalaiset alkoivat muodostaa maahanmuuttopoliittista ohjelmaa kevään eduskuntavaaleihin, antoi Soini työn Halla-aholle ja kumppaneille. Jälki on sen mukaista.

Suomen historiassa ei ole vähään aikaan nähty yhtä korkean tason asiakirjaa, jossa vastaavalla tavalla poljettaisiin ihmisoikeuksia ja Suomen perustuslakia. Asiaa ovat kommentoineet verkossa jo muun muassa Sakari Timonen sekä Jussi Förbom avoimessa kirjeessään Timo Soinille.

Ohjelmassa ehdotetaan esimerkiksi, että sosiaaliturvan varassa eläviä maahanmuuttajia pakkosiirretään sinne, missä heidän asumisensa voidaan edullisimmin järjestää. Toimeentulotuesta päättäville virkailijoille on asetettava velvoite ilmoittaa toistuvasti toimeentulotukea hakevista ulkomaalaisista ulkomaalaisviranomaisille. Perussuomalaiset ajavat myös kerjäämisen kieltoa.

Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmassa vaaditaan, että laki ja viranomaiset kohtelevat ihmisiä eri tavalla heidän etnisen taustansa perusteella. Myös ihmisten elinmahdollisuudet ja heidän perusoikeuksiensa toteutuminen ovat riippuvaisia etnisestä taustasta. Tämä on selvää apartheid-politiikkaa.

On pakko ihmetellä, allekirjoittavatko todellakin kaikki perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaat ja puolueen kannattajat ja äänestäjät näin räikeästi ihmisoikeuksia ja perustuslakia polkevan poliittisen ohjelman?

Eduskunnassa on SKP:n mentävä aukko

Suomen kommunistinen puolue lähtee eduskuntavaaleihin haastajana ja vaihtoehdon esittäjänä. Lue pääkirjoitukseni Tiedonantajan verkkolehdestä ja tule mukaan: otetaan yhdessä SKP:lle sille kuuluva paikka eduskunnasta!

Runebergin päivänä runoutta

Tänään Runebergin päivää voi juhlia lukemalla runoutta. Omia lempirunoilijoitani ovat muun muassa Elvi Sinervo, Katri Vala, Arvo Turtiainen, Pentti Saarikoski, Arto Melleri, Märta Tikkanen, Tapani Kinnunen, Esa Hirvonen, Harri Holtinkoski, Mika Terho, JK Ihalainen, Marjo Isopahkala, Ville Hytönen ja Kari Aartoma.

Alla on Arvo Turtiaisen runo Luokalleni. Runo löytyy Arvo Turtiaisen (1904-1980) esikoiskokoelmasta Muutos (Kirjailijain kustannusliike 1936).

Nauttikaa sanataiteesta!

Mukana olen

kun väkevä työmies

kaivaa kuopan maahan.

Ruosteesta ruskeat kivet

heittää hän syrjään,

sitkeä sininen savi

taipuu lapion alla,

kanki puree soraa,

hän nostaa päänsä, katsoo:

Tähän on talo nouseva.

Mukana olen

luokkani laulaja.

Osani sydän on olla,

kuten sinun osasi käsi,

yksinkertaisin sanoin,

tunnet ne sinä ja minä,

olen laulava työn

ja taisteluittemme laulun.

Mukana olen

kun nostat työstäsi palkan.

Niukat markat näen

ja vaimosi raskaan huolen.

Mukana olen

lastesi köyhyyden luona,

ja vatsasi nälkä,

huultesi kirous

on silloin lauluni oleva.

Mukana olen

kun työkalun levätä annat,

rinnalla seison

kun luisen nyrkkisi nostat,

taistelet leipäsi, palkkasi vuoksi.

Hehkuva syytös,

rautainen vaatimus

on silloin lauluni oleva.

Mukana olen

kun punaisen lippusi nostat.

Mukana olen

kun kautta raskaiden vuosien kuljet,

kapinan tulessa, vallankumouksen yössä,

tappion päivist

voittojen vuosiin saavut.

Mukana olen

kun talo on valmis,

joukossa seison

kun laulamme yhdessä laulun,

väkevän sydämen, väkevien käsien laulun.

Seisomme rinnan rikkaiden valojen alla,

tuuheat puistot, tornit nousevat sineen.

Seisomme rinnan taistelun vuosista tulleet,

katsomme taakse ja eteen:

Uusi maailma nousee!