Tänään
Runebergin päivää voi juhlia lukemalla runoutta. Omia lempirunoilijoitani ovat
muun muassa Elvi Sinervo, Katri Vala, Arvo Turtiainen, Pentti Saarikoski, Arto
Melleri, Märta Tikkanen, Tapani Kinnunen, Esa Hirvonen, Harri Holtinkoski, Mika
Terho, JK Ihalainen, Marjo Isopahkala, Ville Hytönen ja Kari Aartoma.
Alla
on Arvo Turtiaisen runo Luokalleni. Runo löytyy Arvo Turtiaisen (1904-1980)
esikoiskokoelmasta Muutos (Kirjailijain kustannusliike 1936).
Nauttikaa
sanataiteesta!
Mukana
olen
kun
väkevä työmies
kaivaa
kuopan maahan.
Ruosteesta
ruskeat kivet
heittää
hän syrjään,
sitkeä
sininen savi
taipuu
lapion alla,
kanki
puree soraa,
hän
nostaa päänsä, katsoo:
Tähän
on talo nouseva.
Mukana
olen
luokkani
laulaja.
Osani
sydän on olla,
kuten
sinun osasi käsi,
yksinkertaisin
sanoin,
tunnet
ne sinä ja minä,
olen
laulava työn
ja
taisteluittemme laulun.
Mukana
olen
kun
nostat työstäsi palkan.
Niukat
markat näen
ja
vaimosi raskaan huolen.
Mukana
olen
lastesi
köyhyyden luona,
ja
vatsasi nälkä,
huultesi
kirous
on
silloin lauluni oleva.
Mukana
olen
kun
työkalun levätä annat,
rinnalla
seison
kun
luisen nyrkkisi nostat,
taistelet
leipäsi, palkkasi vuoksi.
Hehkuva
syytös,
rautainen
vaatimus
on
silloin lauluni oleva.
Mukana
olen
kun
punaisen lippusi nostat.
Mukana
olen
kun
kautta raskaiden vuosien kuljet,
kapinan
tulessa, vallankumouksen yössä,
tappion
päivist
voittojen
vuosiin saavut.
Mukana
olen
kun
talo on valmis,
joukossa
seison
kun
laulamme yhdessä laulun,
väkevän
sydämen, väkevien käsien laulun.
Seisomme
rinnan rikkaiden valojen alla,
tuuheat
puistot, tornit nousevat sineen.
Seisomme
rinnan taistelun vuosista tulleet,
katsomme
taakse ja eteen:
Uusi
maailma nousee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti