keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Runebergin päivänä runoutta

Tänään Runebergin päivää voi juhlia lukemalla runoutta. Omia lempirunoilijoitani ovat muun muassa Elvi Sinervo, Katri Vala, Arvo Turtiainen, Pentti Saarikoski, Arto Melleri, Märta Tikkanen, Tapani Kinnunen, Esa Hirvonen, Harri Holtinkoski, Mika Terho, JK Ihalainen, Marjo Isopahkala, Ville Hytönen ja Kari Aartoma.

Alla on Arvo Turtiaisen runo Luokalleni. Runo löytyy Arvo Turtiaisen (1904-1980) esikoiskokoelmasta Muutos (Kirjailijain kustannusliike 1936).

Nauttikaa sanataiteesta!

Mukana olen
kun väkevä työmies
kaivaa kuopan maahan.
Ruosteesta ruskeat kivet
heittää hän syrjään,
sitkeä sininen savi
taipuu lapion alla,
kanki puree soraa,
hän nostaa päänsä, katsoo:
Tähän on talo nouseva.

Mukana olen
luokkani laulaja.
Osani sydän on olla,
kuten sinun osasi käsi,
yksinkertaisin sanoin,
tunnet ne sinä ja minä,
olen laulava työn
ja taisteluittemme laulun.

Mukana olen
kun nostat työstäsi palkan.
Niukat markat näen
ja vaimosi raskaan huolen.
Mukana olen
lastesi köyhyyden luona,
ja vatsasi nälkä,
huultesi kirous
on silloin lauluni oleva.

Mukana olen
kun työkalun levätä annat,
rinnalla seison
kun luisen nyrkkisi nostat,
taistelet leipäsi, palkkasi vuoksi.
Hehkuva syytös,
rautainen vaatimus
on silloin lauluni oleva.

Mukana olen
kun punaisen lippusi nostat.
Mukana olen
kun kautta raskaiden vuosien kuljet,
kapinan tulessa, vallankumouksen yössä,
tappion päivist
voittojen vuosiin saavut.

Mukana olen
kun talo on valmis,
joukossa seison
kun laulamme yhdessä laulun,
väkevän sydämen, väkevien käsien laulun.
Seisomme rinnan rikkaiden valojen alla,
tuuheat puistot, tornit nousevat sineen.
Seisomme rinnan taistelun vuosista tulleet,
katsomme taakse ja eteen:
Uusi maailma nousee!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti