Perussuomalaiset: Timo Soinia palvova taitamattomien selkäänpuukottajien uskonlahko?

Selkäänpuukotusta, vallantavoittelua, kähmintää ja amatöörien toilailua – sellaista on toiminta perussuomalaisten kenttätasolla. Pohjois-Pohjanmaan PerusNaisten puheenjohtaja ja Oulun kaupungin varavaltuutettu Sirpa Ahola-Laurila ei pihistele kritiikissään.

Maanantaina julkaistussa kirjassaan Soinin kupla (Into) Ahola-Laurila ruotii jytkypuolueen toimintakulttuuria. Pätevää väkeä ajetaan sivuraiteelle ja valtaa annetaan puoluejohdon suosikeille. Kaiken yllä häärää puheenjohtaja Timo Soini, joka on kaiken arvostelun ja kritiikin yläpuolella. Ahola-Laurila vertaa perussuomalaisten kenttäväkeä pahimmillaan jopa uskonlahkoon: niin vankkumaton on luotto johtaja Soiniin.

Sirpa Ahola-Laurila kirjanjulkistamistilaisuudessa Helsingissä.

Kävin kirjan julkistamistilaisuudessa helsinkiläisessä Liberty or Death -ravintolassa.

Yhteiskunnallisesti aktiivinen Sirpa Ahola-Laurila lähti itse mukaan perussuomalaisiin tekemään uudenlaista politiikkaa. Pettymys oli suuri, kun naisille olikin puolueessa varattu vain kahvinkeittäjän rooli.

Paikallistasolla toiminta on välillä mitä sattuu: perussuomalaisten puoluesäännöistä ei piitata, yhdistyslainsäädännöstä puhumattakaan. Ahola-Laurilan mukaan kyse on usein puhtaasta taitamattomuudesta, mutta puolueen johto ei hänen mukaansa piittaa jäsenistönsä kouluttamisesta parempaan järjestötoimintaan.

Ahola-Laurila pitää kummallisena esimerkiksi sitä, että perussuomalaiset keskittää miljoonakaupalla puoluetukea ja jäsenmaksuja PerussuomalaistenTukisäätiölle, jota hallinnoivat salamyhkäisesti Soini ja vanhat SMP:n aikaiset puoluejyrät. Mitään laitonta järjestelyssä ei sinänsä ole, mutta sitä tuskin voi pitää erityisen eettisenä tai demokraattisena.

Eduskuntaryhmän suurimpana mokana Ahola-Laurila pitää viitasaarelaisen kohukansanedustaja Teuvo Hakkaraisen tekemää aloitetta, jossa nuoria olisi pakotettu palkattomaan työharjoitteluun Hakkaraisen omistamalle sahalle. Liki koko eduskuntaryhmä allekirjoitti Hakkaraisen käsittämättömän röyhkeän aloitteen – valtaosa edes sisältöä tuntematta, koska oli kuulemma tapana tukea puoluetoverin aloitteita. Ahola-Laurilan mukaan vastaavat hölmöydet vievät ”työväenpuolueen” viittaa havittelevalta puolueelta uskottavuutta raskaalla kädellä.

Samanlainen töppäys oli kaksi vuotta sitten puolueen mepin Sampo Terhon esittelemä ultrakapitalistinen talousohjelma, jossa kyykytettiin köyhiä oikein kunnolla. Puoluejohto ennätti irtisanoutumaan Terhon paperista, mutta Ahola-Laurilan mielestä tämänkaltainen tempoilu herättää enemmän ihmetystä kuin luottamusta puolueen toimintaan.

Kansanmieheksi profiloituneen Soinin kuuluisat letkautuksetkaan eivät ole spontaaneja tai kentältä poimittuja, vaan laskelmoitua mainosmies Jukka Jusulan tuottamaa täsmäviestintää, jolla rakennetaan brändiä nimeltä Timo Soini.

Puheenjohtaja Soini itse leimasi Ahola-Laurilan kirjan jo etukäteen mustamaalaamiseksi – kirjaa lukematta. Ahola-Laurila haluaa omien sanojensa mukaan vilpittömästi puhdistaa puolueen ilmapiiriä. Hän ei aio jättää perussuomalaisia vaan peräänkuuluttaa avointa keskustelua toimintakulttuurista ja sen epäkohdista.

Puoluejohto kuittaa perussuomalaisten ongelmat sillä, että puolueesta voi lähteä jos meno ei miellytä. On käsittämätöntä, jos ongelmista ei voi edes keskustella, ihmettelee Ahola-Laurila. Hänen mukaansa perussuomalaisten holtiton meno, epämääräisyys ja Soinin palvonta ajavat ihmisiä pois puolueesta ja syövät kannatusta. Tämä on näkynyt kaventuneena kannatuksena. Soinin kuplassa elävät persut eivät enää tämän kevään vaaleissa jytkyä toista.